Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Uusi ulkoasu ja kuulumisia

torstai 18. joulukuuta 2014



Nyt vihdoin sain päivitettyä blogin ulkonäköä. Tällä kertaa tein itse ulkoasun banneria myöten, kun ennen olen laiskuuttani pyytänyt Kisamatkalla-Senniä tekemään minulle kahdet edelliset bannerit ;) Oli hankala saada tehtyä mitään multisuperhienoa banneria kun Dantesta ei ole vielä paljoa kuvia. Mutta mielestäni sain toteutettua ideani ihan hyvin. Lore on mukana muistoissa, mutta Dantte on nyt blogin "päätähtenä".

Täytyy myöntää, että useampi kyynel valui poskea pitkin editoidessani Loren kuvia. Ikävä on edelleen kova eikä varmaan koskaan häviä. Mietin aluksi, tekisinkö sivupalkissa olevasta Loren muistokuvasta mustavalkoisen, mutta sitten siitä olisi tullut synkkä ja väritön. Päätin jättää värit Loren kuvaan, sillä haluan muistella sitä hevosta ilolla, mitä kaikkea hyvää meillä oli ja miten paljon Lore antoi minulle. Itse olen ainakin tyytyväinen lopputulokseen :) Voin katsoa kuvaa hymyillen ja ajatella että siellä se pilvien päällä hyppelee maastoesteitä ilman kipuja <3

Vielä pitäisi päivittää kaikki sivut, esittelyt, kisatulokset/tuleva kisakalenteri ja Dantelle oma sivu. Minulla on tekeillä postaus Loresta, meidän tarinasta. Alusta loppuun asti, melkein 5 vuoden ajalta. Olen kirjoittanut tekstiä pala kerrallaan rauhassa. Enköhän mä jossain vaiheessa saa sen valmiiksi..

Syy blogin hiljaiseloon Danten esittelypostauksen jälkeen on se, että jouduin jalkani kanssa korjausleikkaukseen aika nopealla aikataululla, ja nyt olen ollut sitten sairaslomalla jo pari viikkoa. Kesäkuussa kun loukkaannuin Finnderbyssä lentämällä puuta päin, vasempaan reiteeni tuli sisäverenvuoto ja kovan vuodon, paineen ja kuolioriskin takia jalka leikattiin auki. Vuoto tyrehdytettiin ja lihastasku putsattiin verestä ja hyytymistä.


Yksityisellä oli aika herkulliset sapuskat leikkauksen jälkeen ;)


Nyt syksyllä jalka rupesi vaivaamaan, se turposi todella paljon ja kipuili. Varatessani painoa jalalle etureisilihas pullahti luonnottoman paljon "ulospäin". Päätin mennä sitten näyttämään sitä kirurgille ja päädyttiin yhdessä siihen, että jalka täytyy leikata uudellen. Kesäkuun leikkauksessa etureisilhaksen faskia (lihastasku) oltiin jätetty auki kovan turvotuksen vuoksi. Nyt oli sitten käynyt niin, että aina kun käytin jalkaa niin etureisilihas pullahti lihastaskusta ulos. Ja se aiheutti minulle kipuja ja turvotusta. Korjausleikkauksessa etureisilihas survottiin takaisin faskian sisään ja faskia ommeltiin kiinni. Myös vanha ruma arpi leikattiin pois ja haava suljettiin plastiikkakirurgisella ompeleella, jotta siitä tulisi siistimpi.

Vakuutuksen korvatessa pääsin leikkaukseen jo viikon sisään lääkärikäynnistä. Nyt talvellahan on kaikista otollisin aika parannella ja jalka onkin parantunut tosi hyvin ja olen tähän mennessä tyytyväinen tulokseen. Haava on todella siisti ja se järkyttävä nesteturvotus on pienentynyt puolella vaikka paranemisprosessi on vielä kesken. Toivon todella, että leikkaus auttoi ja jalasta tulee vielä toimiva. Entistähän siitä ei saa tekemälläkään mutta kunhan kenttäratsastusta kestäisi niin se olisi tärkeintä!

Tässä aika kehno ennen ja jälkeen kuva jalasta:

Aika järkky toi turvotus ennen lekkausta..

Nyt olen vielä sairaslomalla töistä pari viikkoa, hevosen selkään saan yrittää vasta loppiaisen jälkeen. Lääkäri suositteli kuntoutukseksi kuntopyöräilyä ja vesijuoksua. Toivon että vakuutus korvaisi fysioterapialähetteen niin pääsisin ammattilaisen silmänalle kuntouttamaan jalkaa.

Dantte on luonnollisesti ottanut kevyemmin sairaslomani ajan ja kasvatellut olemattomia rasvavarastojaan.. Dantte kävi myös sunnuntaina Geertillä hoidattamassa selkäänsä. Nyt on hyvä huoltaa hevosta kun on ratsastajakin sairaslomalla! Loppusairaslomani ajan Pikkuaasin seikkailut - Miran olisi tarkoitus toimia stunttiratsastajana Danten kanssa ja muuten hoidan liikutuksen sitten juoksuttamalla. Toivonmukaan päästään sitten molemmat tammikuussa täysin voimissamme uudestaan treenaamaan kohti kesää ja kisoja! Tässä pieni kooste vikoista itsenäisistä jumppahyppelöistä ennen mun jalkaleikkausta! Vitsi mä tykkään tosta hepasta!


Aivan ihanaa miten moni jaksoi kommentoida edelliseen postaukseen! Piristi mieltä tosi paljon että niin moni on vielä lukijana ja läsnä vaikka olen ollut maailman huonoin bloggaaja koko syksyn :) Kiitos teille!

Mitä pidätte uudesta ulkoasusta? 

Kun edellinen ovi sulkeutuu, uusi ovi avautuu.

tiistai 25. marraskuuta 2014



Kun Lore jäi eläkkeelle kisaradoilta pohjoismaiden mestaruuksien jälkeen, tiesin että minun on saatava joku hevonen jolla pystyn jatkamaan hyppäämistä ja mahdollisesti kilpailemista rakkaan lajin parissa. Silloin ajatus oli, että jatkan Loren kanssa kouluratsastuksen parissa ja jos hyvin kävisi niin löytäisin jonkun toisen hevosen käyttöön Loren rinnalle. Omaa hevosta ei ollut varaa ostaa, ei nyt eikä lähitulevaisuudessa, joten elättelin toiveita että saisin jostain hevosen käyttööni sopivalla diilillä. Tällöin kaverini otti yhteyttä ja kertoi kuulleensa ettei Lorella voi enään kilpailla. Hän tarjosi minulle 7 vuotiasta hevostaan kokonaan käyttööni, sillä ajatuksella että veisin hevosta kenttäluokissa eteenpäin niin pitkälle kuin mahdollista. Kiinnostuin hevosesta ja kävin koeratsastamassa.

Vastassa oli aika villi ja luonteikas tyyppi. Tosi hoikassa kunnossa, energiaa kuin pienessä kylässä. Kouluratsastuksessa tuntui todella raa'alta Loren jälkeen.  Hyppäämisestä ei vauhtia eikä pukkeja puuttunut. Ihastuin hevosen innokkuutteen tehdä töitä ja hypätä. Sillä oli laadukkaat joustavat askellajit ja hieno hyppy. Vaikka se oli perusratsastettavuudeltaan raaka niin hirveän yritteliäs ja vilautteli sellaisia pätkiä jotka sai hymyn huulille. Niinpä sovittiin, että ruuna tulisi minulle marraskuun alusta Loren rinnalle.

Mutta sitten Loren jalan kunto huononi yllättäen ja tein raskaan päätöksen saattaa rakkaan ystävän ikiuneen. 6.10. Lore lopetettiin Viikissä ja jäin tyhjän päälle. Mielessä ei pyörinyt mikään muu kuin suru, menetys ja ikävä. Niinpä läheisteni ehdotuksesta haettiin kaverin hevonen mulle suunniteltua aikaisemmin, aika pian Loren poismenon jälkeen. Että saisin jotain tekemistä ja muuta ajateltavaa, enkä jäisi vaan kotiin makaamaan töiden jälkeen.



Tämä uusi ruuna on siis nimeltään Dantte. Mutta minulla ollessaan se on saanut monta lempinimeä eri ihmisten antamina, kuten vekara, riiviö, lapsi, pöllö, puupää, vatipää... :'D Dantte on siis Italian puoliverinen, n. 170cm korkea, mutta iha hirmu kapea, puolet kapeampi kuin Lore oli. Se tullut Suomeen 2 vuotta sitten kun kaverini osti sen. Suomessa se on kisannut vain satunnaisia kisoja. Nyt mun olis tarkotus sitten ruveta valmentautumaan säännöllisesti ja kilpailemaan tavotteellisesti Danten kanssa :) Tähän mennessä olen yrittänyt vain tutustua hevoseen ja päästä vähän sisälle. Se on aika haastava ratsastaa, kuuma mutta pohkeelle hidas. Se mielellään tarjoutuisi kulkemaan kaula kaarella turpa ryntäissä. Olen siis pyrkinyt ratsastamaan sitä paljon eteen sillä ajatuksella että kaulaa ja kurkkua saataisiin enemmän auki ja selkää ylös ja takajalkoja alle. Eli herkemmäksi jalalle, kättä eteen ja turpaa eteen. On melko erillainen ratsastaa kuin Lore oli :D Heh. 

En ole halunnut kirjoittaa tai pitää heti alkuun suurta meteliä uudesta hevosesta, sillä olen halunnut tutustua siihen rauhassa ja samalla olen surrut Lorea. Mutta nyt ajattelin, että on oikea hetki kertoa asiasta teille! Ajattelin, että jatkan bloggaamista Danten parissa, sillä en minä osaa tätä hommaa lopettaakkaan. Niin monta vuotta tullut kirjoiteltua treeneistä, myötä- ja vastoinkäymisistä tänne teidän luettavaksi ja te ihanat lukijat olette olleet minulle suuri tuki vaikeina hetkinä. 

Ensiksi ajattelin, että tämä oli Loren blogi, enkä voi jatkaa tätä jonkun uuden hevosen kanssa. Mutta Lore tulee aina pysymään muistoissa ja sydämmessä mukana matkassa. Monta kertaa olen kyllä kerenny jo huokaista kuinka ikävä mulla on sitä hevosta. Vasta jälkeenpäin sitä tajuaa kuinka paljon sen kanssa yhdessä kehityttiin ja kuinka loppuaikoina se oli todella hieno ja miellyttävä ratsastaa. Parhaimpina hetkinä yhteistyömme toimi pelkällä hengityksen rytmittämisellä ja vatsalihaksilla, höyhenen kevyellä ohjastuntumalla. Sitä minulla on ikävä ja sitä tulen aina tavoittelemaan. Siihen on pitkä matka Danten kanssa, mutta minulla on kova motivaatio lähteä tavoittelemaan sitä yhteistyötä sen kanssa, sillä tiedän että se on mahdollista, kovalla työllä ja nöyrällä asenteella. Kunnioittamalla hevosta ystävänä ja yhteistyökumppanina, eikä urheiluvälineenä. Toivon, että meille tulisi niin vahva side, että joku päivä Dantte taistelisi puolestani kisaradoilla.





Tästä alkaa siis uusi sivu elämässäni. Tulen aina ikävöimään Lorea ja sen aika tuli liian pian, mutta niinkuin sanotaan, kun suljet edellisen oven, niin uusi ovi avautuu aina jossain. Täytyy päästää irti jotta voi jatkaa elämää. Loppupeleissä pyrin uskomaan siihen että kaikella on tarkoituksensa. Lore tuli elämääni tarkoituksella ja ehkä silläkin on tarkoitus että se lähti näin aikaisin. Ehkä kaikilla vastoinkäymisillä ja onnettomuuksilla oli tarkoituksensa. Ehkä kaikki tapahtumat ovat valmistaneet minua johonkin tulevaan. Minä todella yritän uskoa siihen. 


Olen niin kiitollinen tästä mahdollisuudesta, että sain Danten käyttööni ja vielä vielä sellaisella yhteistyöllä että Dantte olisi minulla mahdollisimman pitkään. Puhkun intoa päästä rakentamaan hevosta alusta asti kohti isompia kenttäratoja. Mulla on vahva usko ja fiilis tohon hevoseen, toivotaan että meillä olisi onnea mukana ja kova treeni palkitaan! 


Ajattelin että blogi tarvitsee kasvojenkohotuksen, uudistuksen. Lore tulee aina pysymään mukana mutta jatkossa blogi tulee kertomaan elämästäni danten ja muiden hevosten kanssa. Onko blogin nimi jatkossa vain Roosa Lappalainen, vai keksinkö ihan oman nimen blogille? Mitä olette mieltä? Nimiehdotuksia ja uudistusehdotuksia saa laittaa tulemaan, niin saan lisämotivaatiota pistää blogin uuteen uskoon :) 

Kiitos kaikista kuvista ja videoista Emmi Eskeliselle! :) 



Ensimmäinen estevalmennus alkamassa, iik!





Hän niin yrittää! Vielä kun saadaa voimaa taakse! 



Tässä vielä vähän videopätkää Dantesta. Julkaisin jo videon aikasemmin facebooksivulla, joten jotkut on saattanut jo videon nähdä. 




Mitäs pidätte tästä pojasta? :) 

In memoriam, Colorado

tiistai 7. lokakuuta 2014

R.I.P. Colorado 
15.3.2000 -6.10.2014 
Elämäni hevonen, taistelija <3


"Minut ympäröin tyhjyydellä jotta voisin nähdä
Jotta oppisin itse mitä tunnen
Ja tietäisin sen
Nyt on mentävä yksin
Kulkee pitää ilman varjoo
Osan jäätävä taakse jotta toinen voi loppuun löytää

Tätä hetkeä kartoin, tätä väistin, tätä niin pelkäsin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika

Viimeiseen tiimaan
Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista
Jonka raajat kuolleet on
Tän täytyy mennä näin
Vaikka tahtoisin kieltää, koittaa säilyttää
Mutta tiedän et on turhaa
Armoo viivyttää

Pahat enteet hiljaisuuden kaiken täyttää
Niin tuskaisen läsnä joka hetki vaikka pään pois kääntää
Vaikka sulkisi silmät kuva säilyy eikä mee minnekään
Muttei silti tule luo vaan tuijottaa tuijottamistaan

Tämä tie meidät kaataa
Ei voi jatkaa
Ei voi olla näin
Sen on tultava loppuun
Nyt on aika"

Apulanta - Armo


Sanat ei riitä kuvailemaan tätä tuskaa ja ikävää. Elämäni raskain päätös ja elämäni raskain päivä. Menetin rakkaimpani, elämäni tärkeimmän asian maailmassa. Silloin kun rakastaa toista niin paljon, ettei halua aiheuttaa tälle mitään tuskaa, on joskus tehtävä raskaampi ja epäitsekäs päätös. Lore ei kestänyt kouluratsastuskäyttöä, vaikka niin toivoin koko sydämmestäni. Oloneuvoksena sydämmeltään kilpahevonen ei olisi nauttinut elämästään, joten oli parempi päästää irti. Lepää rauhassa rakas, nyt sun on parempi olla. 

21.9. ERC koulukisat

sunnuntai 28. syyskuuta 2014



Viime viikonlopun sunnuntaina 21.9. käytiin Loren kanssa Elite riding clubin järjestämissä seurakoulukilpailuissa. Lähdin kisoihin aika extempore enkä valmistautunut niihin mitenkään suuresti muuta kuin ratsastamalla pari päivää ratoja ja niiden kohtia. Lore oli tuntunut kotona niin miellyttävältä ja kivalta ratsastaa että ajattelin että hitto, miks ei lähettäs vähä kisoihi tuulettumaan ja hakemaan sitä kuuluisaa ratarutiinia mitä mäkin tarvitsen ihan hulluna kouluradoille.

Kisakutsusta huomasin, että siellä on mahdollista ratsastaa omavalintainen vaativan b:n ohjelma. Päätinpä sitten olla rohkea ja vihdoin viimein startata koulukisoissa sitä vaativaa. Hain kyllä tähän vähän rohkaisua meijän Horse & Rider tiimin tuuppareilta Nooralta ja Terhiltä, heh kiitos tytöt! ;D Niinpä ilmoitin meidät Helppo A:2 ja Vaativa B:0 luokkiin.

Kisa-aamuna oli tosi kiva fiilis, aurinko paistoi ja Lore ihan silminnähden heräsi eloon kun rupesin sitä letittämään. Sen silmät kirkastui ja säkäkorkeutta tuli taas lisää monta kymmentä senttiä. Se on niin kisahevonen sydämmeltään.. Siinä se maltillisesti odotti kun letitin loppuun ja puunattiin sitä Minnan kanssa. Sitten kun kaivettiin kuljetussuojat esiin ja avattiin niiden tarroja niin alkoi tuttu korske ja pörinä ja suojien pällistely :D Kohta 5 vuoden ajan, joka ikinen kerta kun lähdetään reissuun niin Lore jaksaa aina pällistellä ja pöristä kulkkareita! On se hassu tyyppi!

Oltiin kisoissa hyvin ajoissa ja kerettiin juomaan kahvit ja vaihtaa kuulumisia muutamien tuttujen kanssa ennenkuin mentiin laittamaan Lorea. Verryttely oli ulkona ja suoritus maneesissa, siinä jo valmiiksi yks haaste ja jännitysmomentti. Yleensä hevoset muuttuu aika lailla jos verryttely on ihan toisaalla kuin suoritus.

Pääsin ajoissa verkkaamaan, ehkä jopa liian ajoissa koska kisat vähän venähti ja jouduin kävelemään paljon. Mutta toisaalta oli kiva ettei ollut mihinkään kiire. Aluksi Lore oli tosi jännittynyt ja toispuoleinen. Oikeassa kierroksessa taipui kuin makkara ja vasemmalle mentäessä kaatui vain ulkopohjetta päin eikä meinannut kantaa itseään rehellisesti. Rauhallisen verkan myötä meno parani ja ennen suoritusta tuntui siltä et nyt on tosi hyvä ja kiva fiilis, heppa kuuntelee ja on rento.

Ennen helpon A:n rataa edellisen ratsukon lopettaessa suorituksensa ja yleisön taputtaessa reippaasti Lore vinkaisi ja kavahti takajaloilleen. Hyvästi rentous ja harmonisuus :D En säikähtänyt itse loikkaa, mutta kun hevosesta tuli jännittynyt kuin viulunkieli niin sitten minäkin jännityin korvista varpaisiin. Siinä vaiheessa kun olin p*skanjäykkänä selässä niin hengitin syvään ja komensin itseäni "Hei tyttö, jos sä meinaat joskus tehdä huippusuorituksia arvokilpailuissa, niin sun ei tulis jännittää näin paljon seurakisojen starttia, täällä ollaan harjottelemassa, nyt relaa!!". Sitten huokasin ja rentoutin hartiat ja lähdin ratsastamaan suoritusta.

Aluksi Lore oli tosi jännittynyt ja meno on omaan silmään vähän takkuista ja väistöt menivät penkin alle. Lore jännittyi niissä eikä edennyt eteen eikä sivulle. Olin pettynyt koska Lore osaa esittää hienot väistöt kun ne menee nappiin. Muuten rata oli rikkeetön ja loppua kohti hevonen rentoutui ja laukkaosuus meni huomattavasti paremmin, joskin keskilaukkojen jälkeen helposti Lore työnsi pyllyä uran sisäpuolelle, pitää kiinnittää siihen enemmän huomiota jatkossa.. Paperissakin luki "VARO PYLLYÄ!!!", rupesi hieman naurattamaan :'D Kaikenkaikkiaan olin tosi tyytyväinen suoritukseen ja siihen että vaikutin koko radan ajan ja työstin hevosta paremmaksi! Lore oli kuitenkin kuuliainen läpi radan eikä jännittänyt itseään kuuroksi ja vahvaksi niinkuin kenttäkisoissa se usein tekee. Toki kankisuitsituksella on suuri vaikutus tähänkin asiaan, Lore kunnioittaa heti paljon paremmin pidätteitä ja istuntaa kun on enemmän rautaa suussa, vaikka mun ei tarvitse käyttää kankiohjaa juuri ollenkaan, kotona annan sen roikkua miltein löysänä. Se riittää että ne on sillä päässä niin ratsastettavuus on paljon herkempi.



Kisoissa oli tosi vähän lähtijöitä ja olin ainoa joka starttasi vaativaa b:tä joten ratsastin radan heti helppo A luokan jälkeen. Toisinsanoen kerkesin hetken kävellä ekan radan jälkeen, sitten kävin tekemässä kentällä parit vaihdot, avot, sulut ja sitten takaisin radalle. Lore rupesi jo vähän väsymään ja sain ratsasta reippaammin jalalla ja istunnalla jotta sain pidettyä paketin ja tahdin kasassa. Jouduin ottamaan myös vähän enemmän kankea käteen loppuradasta ja tästä tulikin paperissa sanomista että varo käyttämättä liikaa kankea ettei kaula lyhene liikaa. Tässäkohtaa kyllä mietin että on kunto päässyt laskemaan kuskilla kun en meinannut enään jaksaa pitää itseäni ja hevosta kasassa vaativa b suorituksen ajan. Avoissa ja suluissa näkyi että Lore rupesi väsymään ja se oli niissä tosi jäykkä ja tahditon. Niistä myös paistaa läpi ettei ne mene rutiinilla eikä niitä olla harjoiteltu tarpeeksi, mutta annettakoon se nyt meille anteeksi, entinen kenttäratsukko kun ollaan ;) Oon tyytyväinen että ne sujuu nykyään paljon paremmin kun viimetalvena oli vielä ihan kauheeta vääntöä niiden avojen ja sulkujen kanssa.. Nyt pikkuhiljaa rupean hahmottamaan miten ne kuuluisi ratsastaa, vielä kun oppisi ratsastamaan ne hyvin! Laukanvaihdoissa Lore innostui, ekassa tuli koikkaloikka ja toisessa se rupesi ennakoimaan ja siitä tuli pieni horjuminen :D Mutta mun mielestä selvittiin ihan kunnialla ja siistillä radalla meijän ekasta vaativasta b:stä! Vai mitäs te ootte mieltä?



Olin Loreen supertyytyväinen, se teki melkeen just niinkuin pyysin. Videolla näyttää mun mielestä että se viihtyy radalla ja tykkää esiintyä. Oma istunta pistää omaan silmään pahasti. Huomaa, että kesä on ollut todella katkonainen ja sellanen tietynlainen treenin puute näkyy mun tekemisestä ja ratsastuksesta. En istu niin jämptisti ja rennosti, vaan heilun vähän siellä täällä jalat edessä ja välillä polvi puristaen. Huomaa että viimeisimmästä Airan istuntatunnista on aikaa, joka oli ennen SM-kisoja Kesäkuun alussa. Niin, sitä kuuluisaa keskivartalon hallintaa tarvittaisiin rutkasti lisää..

Tuomari oli todella tiukka, Helposta A:sta sain 59% ja rapiat ja Vaativasta B:stä 57%. Mielestäni kokonaisuudessa vaativan rata oli suorituksena parempi ja yhtenäisempi. Tuomarikommentit olivat päteviä ja oli kiva kerrankin saada koulupaperit joissa oli paljon kommentteja ja kritiikkiä eikä pelkkiä numeroita. Ympäripyöreästi tuomari oli sitä mieltä, että lisää voimaa ja rehellisemmin selän läpi kantamaan. Keskiaskellajit rohkeammin ja lisää ilmaa alle. Nämä jutut onkin tiedossa ja keskiravi on aina ollut meille hankala. Lore ei ikinä ole oppinut venyttämään kunnolla ja kaikenlisäksi se on ihan järkyttävän vaikea istua.. Siksi lähestulkoon aina kenttäohjelmissa kevennän keskiravit jos vaan saa..

Olin tosi tyytyväinen näihin suorituksiin tällä harjoitusmäärällä. Melkein iha tuli sellainen olo että ei tää kouluratsastus ookkaan niin hirveetä. Mutta älkää huoliko, ei mua saa käännytettyä kouluratsastajaksi, vaikka sitä nykyään siedänkin enemmän! ;D Päivä päivältä sitä vaan tajuaa paremmin kuinka tärkeää se hyvä perusratsastus on ja kuinka paljon se vaikuttaa _kaikkeen_ muuhun mitä sen hevosen kanssa teet, kuten hyppäämiseen. Joten älkää ikinä tinkikö perusratsastuksen treenaamisesta! Ja oikotiet kannattaa unohtaa, ne eivät loppupeleissä vie sinua yhtään mihinkään, kuin väärin työskentelevään hevoseen ja väärin opittuihin ratsastustapoihin joiden korjaaminen on sitten isompi homma. Istunta ja pohjeavut ovat kaiken aa ja oo ja perusta. Sen minä olen oppinut ja aijon myös jatkossa panostaa istuntaharjoitteluun ja pyrin aina siihen että hevonen toimisi lähestulkoon 80% istunnalla ja pohkeilla. Ohjilla vaan viimeistellään, se olisi mun ihanne ja tavoite ratsastuksellisesti.

Kiitos kaikille aivan ihanista kommenteista edelliseen postaukseen. Yllätyin tästä hirveästä kommentivyörystä ja tuesta! Ootte aivan ihania, olen todella otettu! :)

Ihanaa saada pitkästä aikaa paljon hieonja kuvia koulukisoista, kiitos paljon Noora Porkalle kivoista kuvista!

















Huojentunut lopputervehdys.

Ajatusten purkamista ja kuulumisia.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Hei kaikki. Olette varmaan ihmetelleet passiivisuuttani bloggaamisen kanssa. En pahemmin ole kirjoitellut tai kertonut mitä meille nyt kuuluu ja mikä on tilanne. Asioita on tapahtunut niin paljon etten vain yksinkertaisesti tiedä mistä aloittaa ja kirjoittaminen tuntuu isolta "taakalta" kun tuntuu että on niin paljon asioita mistä pitäisi kirjoittaa. Joten päätin nyt sitten vain avata uuden tekstitiedoston ja antaa ajatuksen kulkeutua näppäimistölle. Pahoittelut siis jo etukäteen jos tämä teksti on hirveetä sillisalaattia.



Niinkuin varmasti moni tietää, me kaaduttiin Loren kanssa Pohjoismaiden mestaruuksissa Keravalla elokuussa. Perjantaina tehtiin kelpo koulukoe ja maastokokeessa nautittiin molemmat Loren kanssa täysin rinnoin, vaikka ratsastinkin aika ylivarovasti ja yliaikaa tuli, olin silti niin onnellinen. Maastokokeen jälkeen huollettiin hevosta pitkälle yöhön ja seuraavana päivänä jännitettiin vet-chekiä. Sitä ennen kävelytettiin, ratsastettiin, hoidettiin ja toivottiin. Pohja oli maastossa kova ja tosi moni hevonen joutui holding boxiin sunnuntai-aamun tarkastuksessa. Mutta Lorepa ei, Lore läpäisi vet-chekin ja olin siitäkin niin onnellinen, että päästään starttaamaan estekokeeseen! Vihdoin tuntui siltä, että pitkästä aikaa saatettaisiin saada onnistunut yhteinäinen kisa. Vaan kuinkas sitten kävikään.

Aamuratsastuksessa ennen vet-chekiä Lore tuntui hyvin palautuneelta ja pirteältä. Estekokeen verkka meni alkuun tosi hyvin, hypättiin alle pystyä kisakorkeuteen asti ja siirryttiin hyppäämään okseria. Kun okseri nostettiin n. metriseksi, tulin siihen aika rennosti ja vähän liian löysästi. Minkäänlaista etäisyyttä ei tullut joten Lore pysähtyi.. Ei otettu siitä mitään pulttia kun siihen oli selkeä syy vaan koitin ryhdistäytyä ja ratsastaa paremmin. Seuraavalla yrityksellä Lore taas kielsi, silloinkaan en nähnyt oikein etäisyyttä ja Piia käski vaan tulemaan uusiksi ja löytämään paremman etäisyyden. Kolmannella kerralla otin vähän reippaammin laukkaa ja erillaisen tien jotta löytäisin etäisyyden. Hyppy lähti aika kaukaa ja Lore teki ison hypyn. Sitten vaan rysähti.

Kaaduttiin suoraan hypystä turvalleen okserin jälkeen. Lore kaatui polvilleen ja naamalleen ja siitä ilmeisesti kyljelleen päälleni. Kaikki kävi niin nopeasti, keuhkot olivat kasassa enkä saanut happea. Kirvelevät kyyneleet vaan puski silmistäni vaikka en edes saanut vielä happea. Katsoin taivasta ja itkin että tää ei oo todellista, tääeiootodellistatääeiootodellista. Miksi taas, miksi minä, miksi olen ansainnut tämän. Mitä maailman kaikkeudella on minua vastaan... Seuraavaksi tuli häpeä. Minua nolotti, siinä kaikkien katsojien ja tuttujen edessä minulle taas kävi huonosti. Se oli noloa. Kipu yläselässä oli niin kova etten saanut happea enkä noustua ylös maasta. En pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään pakonomaisesti vaikka ihmiset yrittivät rauhoittaa minua.



Minua sattui henkisesti ja fyysisesti. Olin aivan romuna. En jaksanut enää, olin loppu. Piia kysyi että onko nämä pettymyksen vai kivun kyyneleitä ja vastasin että molempia. Tämä oli jotenkin vika tikki. Tilanteen kruunasi kymmenet uteliaat ihmiset ja valokuvaavat toimittajat. Joku härski ukko kehtasi vielä videoida kentän laidalta kun itkin maassa hiekan keskellä. Oli siis ruvennut ihan tarkoituksen mukaisesti videoimaan tapaturman jälkeen minua. Onpa kohteliasta? Äitini oli sitten mennyt pyytämään että herra on hyvä ja poistaa videon kamerastaan. En tiedä poistiko, mutta röyhkeää sen toimiminen oli silti.

Tilannetta ei helpottanut se että kuulin että Lore ei ole kunnossa. Se oli kuulemma todella hätääntynyt ja loukannut jalkansa.. Mutta minusta ei ollut sitä auttamaan, vaikka olisin kuinka halunnut. Onneksi minulla oli näissä kisoissa valtava tukijoukko mukana. Läheiset ystävät, talliporukka, Loren vuokraaja ja Elisa. He tunsivat Loren ja olivat sen kanssa. Eläinlääkäri katsoi jalkaa kisapaikalla ja se sai kipulääkettä. Tiesin että mun kultakimpale on hyvissä käsissä, kun minä lähdin ambulanssilla sairaalaan, taas kerran.

Tällä kertaa onneksi minulla oli parempi tuuri. Sain vaan kovan iskun rintarankaan joka aiheutti kovat kivut ja krampin yläselässä, minkä takia en päässyt itse ylös maasta. Yläselkään tuli niin kovat hermosäryt etten pystynyt käyttämään käsiäni kunnolla viikkoon ja toinen käsi oli kantositeessä. Mutta mitään ei murtunut. Henkinen tuska oli kovempi. En vain jotenkin jaksanut käsitellä tätä enää. Päivä oli muutenkin raskas perheelleni, sillä samana aamuna kun tämä tapaturma sattui saimme kuulla suru-uutisen lähisukulaisen yllättävästä kuolemasta. Tuntui, että samalla hetkellä kaikki kaatui niskaan..



Lore oli kipulääkekuurilla 4 päivää onnettomuuden jälkeen ja jalkaa kylmättiin useamman kerran päivässä. Kipulääkkeen kanssa se vaikutti onnelliselta ja tyytyväiseltä. Jalka ei pahemmin turvotellut tai mitään jänne-/hankkarivammoja ei näkynyt ulospäin. Se oli ollut vain todella kipeä kaatumisen jälkeen. Polvet ja turpa oli kokonaan auennut haavoille.. Elin koko sen viikon henkisesti valmistautuen siihen, että voi hyvin olla mahdollista että joudun hyvästelemään ystäväni, se oli pahin pelkoni. Olin todella masentunut enkä nähnyt mitään valoa tunnelin päässä. Pelkäsin niin paljon Loren puolesta ja mietin pääni puhki mitä kaikkea voi olla edessä ja miten kestäisin tämän kaiken.

Viikon päästä kaatumisesta mentiin klinikalle. Lore oli ollut 4 päivää ilman kipulääkettä. Minna ja Elisa olivat vain talutelleet sitä, joten ei tiedetty miten se tulisi liikkumaan. Mutta olin ihan varma että jotain siellä olisi. Klinikalla Lore liikkui yllättävän hyvin, lähestulkoon puhtaasti. Mutta röntgenkuvista löytyi etujalasta sellaisia muutoksia jotka eivät parane. Syy miksi me kaaduttiin on edelleen epäselvä. Kompastuiko se, astuiko se kuoppaan vai oliko jalka jo valmiiksi kipeä ja se petti alta. En tiedä, ja olen syyllistänyt itseäni pitkään siitä että miksen tajunnut että joku on vialla kun se ei aluksi suostunut hyppäämään. En vain tajunnut koska ratsastin itse sen aina huonosti sille esteelle. Olin tyhmä, mutta mistä olisin voinut _tietää_.

Tein sen päätöksen, ettei Lorella enää hypätä, koska se riski on olemassa että kaatuminen johtui jalasta ja se voi kaatua uudestaan jos sillä vielä hypätään isoja esteitä. Pikkuesteitä sillä varmaan voi joskus hypätä, mutta ei enään isoja. Jalka ei kuitenkaan enää ikinä parane entiselleen ja niinkuin tiedetään niin nivelmuutokset aina etenevät ja joskus tullaan sitten tien päähän. Kaikki vaan päättyy aikanaan. Meidän yhteisen uran ei pitänyt päättyä vielä. Mutta näin nyt vaan kävi...

Kirjoitin Loren vetäytymisestä eläkkeelle  PM:ien jälkeen meidän Facebook-sivulle. Lisäsin päivitykseen meidän viimeisen yhteisen maastoratavideon, Pohjoismaiden mestaruuksien maastokokeen Keravalta. Olin niin otettu kuinka moni kommentoi ihanasti! Kiitos teille kaikille! Tässä vielä tämä video:




Ymmärrätte siis varmaan ettei blogiin kirjoittaminen ole nyt ollut ensimmäisenä mielessä tai kauhean mieluisa asia. Olen ollut mun kavereiden kanssa ja käynyt töissä. Lore oli sairaslomalla vielä viikon klinikan jälkeen ja nyt se on ollut tosi tyytyväinen ja onnellinen. Se liikkuu mielellään ja tuntuu että se on ruvennut ymmärtämään ettei se voi enään hypätä. En tiedä mikä siihen on iskenyt, mutta se on yllättänyt mut ihan täysin. Luulin ettei sen pää tulisi kestämään jatkuvaa kouluratsastusta, mutta se on kestänyt sen ihan hyvin! Nykyään tuntuu että se jopa tykkää tehdä "temppuja" ja esiintyä edukseen orikaula pullottaen ;)



Pikkuhiljaa alan hyväksymään nämä kesän tapahtumat ja epäonnistumiset. Olin pitkään katkera, kateellinen ja pettynyt. Mutta nyt jotenkin... Olen valmis pyyhkimään pölyt olkapäiltä, sylkäisemään pettymyksen pois suusta ja jatkamaan elämää eteenpäin. Kyllä, oli harvinaisen paska kesä. Oikeastaan juuri mikään ei mennyt suunnitelmien mukaan. Ruotsin reissu oli hieno, onnistunut ja upea kokemus jota en kadu! Mutta sielläkin kun törmättiin Mantorpin kisan maastokokeessa siihen kiviesteeseen niin sen jälkeen täällä Suomessa lähestulkoon kaikki on mennyt pieleen. Elämä on, näille asioille nyt en vaan voi enään mitään. En saanut sitä pitkään haikailemaani SM-mitallia, enkä saanut onnistunutta PM-kisaa. Mutta siitä olen kiitollinen, että päästiin Loren kanssa näihin Suomen järjestämiin PM-kisoihin ja päästiin viimeisen kerran hyppäämään yhdessä haastava mestaruusrata joka meni tosi hyvin ja molemmat nautittiin täysin sydämmin... Nuorten vuodet ovat ohi ja nyt minulla onkin sitten loppuelämä aikaa pärjätä seniorina... Tärkeintä mielestäni on kuitenkin että koskaan, koskaan en ole luovuttanut, enkä aijo luovuttaa jatkossakaan. Quitter never win and winner never quit.

Puoliksi vitsillä ollaankin kavereiden kanssa naurettu, että mulla on joku arvokilpailujen kirous. Junioreiden SM-hopeamitallin jälkeen mulla onki mennyt kaikki arvokisat pieleen. On martingaali hajonnut kesken maastokokeen, käsi murtunut estekokeessa. Olen lentäny puuta päin ja käynyt Ruotsissa keilaamassa kaikki estekokeen puomit alas ja nyt viimesimmäksi kaatunut hevosen kanssa turvalleen verryttelyssä. Kaikissa arvokisoissa mut on hylätty, lukuunottamatta junnu SM:ejä ja vuoden 2013 pohjoismaiden mestaruuksia. Hyvin menee, mutta menkööt :D En vaan voi näille asioille enää mitään! Enkä voi antaa näiden asioiden lannistaa minua enään. En saa ajatella olevani täysi paska ja syyttää itseäni näistä kaikista. Nyt ei auta kun toivoa että tää epäonnistumisten ja loukkaantumisten kiintiö on mun kohdalla nyt täynnä hetkeksi aikaa.

Käytiin sunnuntaina Loren kanssa Elite riding clubin järjestämissä koulukisoissa. Mentiin siellä helppo A:2 ja debytoitiin vaativa b tasolla ratsastaen vaativa B:0 ohjelman! Lore toimi tosi kivasti ja olin supertyytyväinen sen panokseen ja keskittymiseen. Pisteytys oli todella tiukka eikä prosentit päätä huimanneet, mutta pöytäkirjojen kommentit olivat todella asiallisia ja paikkansapitäviä :) Olen siis tuomareiden kanssa samoilla linjoilla mitä pitää kehittää. Ekaa kertaa tuntui että hevonen viihtyi radalla ja teki mielellään mun kanssa ohjelmaa, eikä keksinyt kokoaikaa syytä jännittyä ja sekoilla. Ehkä se on tajunnut että tää kouluratsastus on ihan nastaa eläkepuuhaa ;)



Mutta miten blogin nyt käy? Lorella ei voi enää kisata kenttää ja tämän blogin punainen lanka on kenttäratsastus.. Kiinnostaako ihmisiä lukea enää meidän kuulumisia kouluratsastuksen parissa? Tämä on kuitenkin Loren blogi.. Minulla on kyllä uusia tuulia tiedossa joista kerron myöhemmin. En uskalla vielä paljastaa enempää kun koskaan ei tiedä mitä tapahtuu!

Tämän postauksen kuvat on ottanut Emmi Eskelinen. Kypärättä ratsastaminen ei kuulu periaatteisiini. Ratsastan normaalisti aina kypärä päässä, mutta nyt päätettiin ottaa nämä kuvat ilman kypärää, kun oli mekko päällä ja haluttiin kuvista tunnelmallisia. Joten en kaipaa moralisointia kypärättä ratsastamisesta kun en kannata sitä itsekkään.

Mitäs pidätte kuvista?


Jalkojen kylmäämisestä ja nivelravinteista.

maanantai 1. syyskuuta 2014

EDIT: Ilmaisen cortaflexin voitti Emma (7.9. klo 11:08)! Onneksi olkoon! Laitatko minulle sähköpostia osoitteeseen roosa.lappalainen(at)live.com. 

Kiitos paljon kaikille osallistuneille. Luin kaikki kommentit ajatuksella ja on lohduttavaa tietää että emme ole yksin näiden hevosten jalkaongelmien kanssa. Tsemppiä kaikille heppojenne kanssa ! :) 

Minulta on toivottu paljon postausta siitä miten hoidan Loren jalkoja. Nyt sitten kirjoitan omista mielipiteistäni ja toimintatavoista joilla koitan ennaltaehkäistä jalkavammoja. Tästä tuli aikamoista sillisalaattia koska aina oikolukiessa minulla tuli enemmän asioita mieleen ja yritin täydentää tekstiä, joten älkää ampuko mua jos on vähän sekavaa luettavaa :D 

Kun hevosella treenataan kovaa ja kilpaillaan paljon vaihtelevissa olosuhteissa, on jalkojen huolto ensiarvoisen tärkeää. Varsinkin kenttäkilpailuissa ratsastuspohjat ovat hyvin vaihtelevia ja välillä joskus valitettavan kovia. Tällöin hevosen nivelet ovat tosi kovalla koetuksella jos pohja ei jousta yhtään. Kun taas liian pehmeillä ja epätasaisilla pohjilla jänteet ovat vaarassa. Rasitusvammat ja niveltulehdukset kuuluvat useamman kilpahevosen elämään, vaikka niitä koitetaankin ennaltaehkäistä. Onnekkaita ovat ne hevosenomistajat joilla on ollut vuosia kisahevonen jota ei ole koskaan tarvinnut huoltaa! Urheilu- ja rasitusvammoja tulee monille kilpahevosille ja niitä sitten täytyy vain hoitaa. Mutta aina kannattaa yrittää ennaltaehkäistä, sillä on suuri merkitys kokonaisuuteen. 

Lore kotona kylmäysletkuissa.

Jalkojen kylmääminen

Ihmiset ovat yleensä kahta eri mieltä kylmäämisestä. Joidenkin mielestä turhaan ei kannata kylmätä sillä se voi "turruttaa" hevosen jalat sen tuomalle hyödylle. Ja joidenkin mielestä kylmäämisestä ei koskaan ole haittaa, päinvastoin. Mitä sitten itse olen mieltä? En oikein tiedä. Jos minulla olisi nuori hevonen, terve ja suorajalkainen, kylmäisin sen jalat vain kovan rasituksen jälkeen. Kuten hyppäämisen tai kovan koulu/maastotreenin jälkeen, tai jos hevonen on mennyt huonolla pohjalla. Perusratsastuksen jälkeen en kylmäisi nuoren hevosen jalkoja ollenkaan. 

Kun taas Lore on 14 vuotias raskaalla käytöllä oleva kenttähevonen. Se on myös rakenteeltaan etupainoinen ja jalatkaan eivät ole suorat. Loren jalkoja kylmätään tällä hetkellä _joka päivä_ rasituksen jälkeen. Kävelypäivinä sen jalkoja ei kylmätä. Lorella ei myöskään ole enään täysin vapaita päiviä milloin se vain seisoisi tarhassa ja tallissa. Se kävelee taluttaen vapaapäivinään 20-40min, niin että nivelnesteet pääsevät vaihtumaan ja lihakset vähän liikkumaan. Tietenkin joskus tulee niitä tilanteita ettei kukaan pääse tallille kävelyttämään ja sitten tulee näitä "pakkovapaita", mutta näitä on erittäin harvassa.

Kotona kylmään sen jalat kylmäysletkuilla, joissa se seisoo 20-30min. Kylmäysletkuihin hevonen useimmiten pitää opettaa, mutta kun ne tottuvat niihin, on se helppo ja aikaa säästävä keino kylmätä hevosen jalat ja samalla voi hoitaa varusteita pois paikoilleen. Vesi on myös tehokkain keino kylmäämiseen. 

Valmennus- ja kisamatkoilla käytän sitten kylmäsuojia ja jääpalapusseja. Minulla on vedellä kylmättävät suojat ja pakkassuojat. Mun vesisuojat (Premier equine) ovat kyllä ihan turhakkeet kesällä. Talvellakin kylmäävät todella hennosti. Esimerkiksi maajoukkueleirillä täytin ämpärit kylmällä vedellä ja pistän ne vielä pariksi tunniksi pakkaseen seisomaan jotta suojista saisi tarpeeksi kylmät, ja silti ne pysyivät kylminä vain 10min. No, pieni apu sekin oli. Pakkassuojat ovat siis paljon tehokkaammat mutta toki ehkä epäkäytännöllisemmät matkoilla jos ei ole pakastinta käytössä. 

Kenttäkisoissa heti maastokokeen jälkeen maalissa hyppään välittömästi alas selästä ja revin suojat jaloista. On ensiarvoisen tärkeää ottaa suojat pois kovan rasituksen jälkeen! Miettikää mikä kuumuus jaloissa suojien alla hautoo ja monet vielä jättävät suojat pitkäksi aikaa jalkoihin maastokokeen jälkeen... Lorella otetaan heti suojat pois ja jos on mahdollista niin heti kylmät jalkaan jo kävelytyksen ajaksi. Rasituslämpö on tärkeää saada mahdollisimman nopeasti pois. Joissakin kansainvälisissä kilpailuissa on maastokokeen maalialueilla jääpala- tai kylmävesipisteet mistä voi ottaa vettä tai jääpaloja hevosen kylmäykseen. 

Esim. nyt Keravalla PM-kisoissa maalialueella oli jäävettä ja sitten tallialueella jääpaloja. Mutta yleensä Suomessa normaaleissa kisoissa on vain tavallisia vesipisteitä. Maastokokeen jälkeen riisuimme Lorelta kaikki varusteet pois, viilensimme hevosen heittämällä jäävettä päälle ja vetämällä hikiviilalla kuumentuneen veden pois hevosen iholta. Tämä toistetaan niin moneen kertaan kunnes hevonen on jäähtynyt. MUISTAKAA ettei vettä saa koskaan jättää hevosen iholle "viilentämään"!! Vesi kuumenee erittäin nopeasti hevosen iholla ja pahentaa vain kuumuutta jos sitä ei vedetä pois. Joten muista aina "lastata" vesi pois hikiviilalla. Sitten kylmäsuojat jalkaan ja kävelyä. Sitten kun hevonen on saatu suorituksen jälkeen karsinaan siellä yleensä laitetaan uudet kylmät jalkaan jos mahdollista. 

Itseäni harmittaa että olen havahtunut vasta pari vuotta sitten siihen, kuinka tärkeää se jalkojen kylmääminen oikeasti on. Siitä ei kannata tinkiä. Toki olen aina kylmännyt hevosen jalat ison rasituksen jälkeen ja näin, mutta olisi ollut myös parannettavaa. Jos haluat pitää kilpahevosesi terveenä ja jalat ehjinä niin huolehdi niistä, vaikka se kylmäsuojien hinta saattaakin kirpaista tai et jaksaisi laittaa niitä kylmäysletkuja ratsastuksen jälkeen hevoselle. Pelkkä linimentin laittaminen ei riitä jalkojen kylmäämiseen. Pidemmällä aikavälillä sillä kylmäyksellä on suuri merkitys ja hyvin hoidetuilla jaloilla voi saada hevoselle vielä paljon lisäkilometrejä elämään. On myös tärkeää että jalat kylmätään mahdollisimman nopeasti rasituksen jälkeen, eikä tuntien päästä. Silloin kylmäämisen hyöty on huomattavasti pienempi. Toki jos hevosella on joku akuutti jalkavamma tai rasitusvamma niin sitä kannattaa kylmätä niin usein kuin pystyy.



Nivelravinteet

Markinnoilla on hirveä määrä purkkeja ja jauhoja nivelten hoitamiseen. Aina kun mietit hevosellesi nivelravinnetta, perehdy oikeasti siihen sisältöön ja vertaile tuotteita ja niiden pitoisuuksia! Älä osta heti sitä purkkia mitä myyjä väittää markkinoiden parhaaksi. Tee taustatyötä. Niin minäkin olen tehnyt.

Mielestäni nivelravinteita ei kuitenkaan kannata turhaan syöttää pysyvästi. Esimerkiksi Lore on syönyt nivelravinteita pysyvästi vasta 12vuotiaasta, sitä ennen vain kuureittain. Jos hevonen on terve ja hyväjalkainen en näe syytä syöttää nivelravinteita nuoresta saakka. Toki tämäkin on täysin mielipide- ja kokemusasia, jokaisella on omat mieltymyksensä eikä minun sana ole absoluuttinen totuus :) 

Lorelle syötin ennen 1-2x vuodessa msm+glucosamiini kuurin isoilla annostuksilla. Nykyään se syö Equine American Cortaflexiä päivittäin. Ennen kisoja lopetan hetkeksi sen syöttämisen ihan varmuuden vuoksi, vaikka se ei olekkaan dobingia niin FEI:n listoilla glucosamiinilla ja msm:llä on toleranssirajat jotka eivät saa ylittyä dobing-testeissä. 

Lore on nyt syönyt kohta vuoden Cortaflexiä ja olen ollut kyllä tyytyväinen :) Nivelravinteiden vaikutusta on vaikea arvioida jos hevosella ei ole mitään nivelongelmia, joten valmistevertailu on hankalaa. Lorella on luutuneet kinnerpatit takana, ja koen ainakin että siihen tämän nivelravinne on auttanut. Jäykkyyttä takaosassa on paljon vähemmän ja hevonen vertyy nopeammin. Kinnerpatit eivät ole oireilleet cortaflexin käytön aikana.  

Cortaflex poikkeaa muista nivelvalmisteista siinä, että se on valmistettu pienemmistä molekyyleistä kuin muut valmisteet, joten se imeytyy paljo paremmin solukalvojen läpi niveliin. Tässä lainausteksti Cortaflexistä Horse & Riderin sivuilta. 


"Cortaflex® Powder on taloudellinen nivelaine kaikille hevosille ja poneille kaikissa elämän eri vaiheissa.

Cortaflex® sisältää kondroitiinisulfaatin ja glukosamiinisulfaatin puhdistettuja isolaatteja (glysiini, proliini, glutamiinihappo, glukoronihappo ja L-glutamiini, eli aminohappojen isolaatteja ja aminosakkariideja) ainutlaatuisena, poikkeuksellisen hyvin imeytyvänä ja tehokkaana seoksena. Cortaflex® sisältää myös kasviperäistä hyaluronihappoa sekä ASU.

Cortaflex® kehitettiin jotta ainesosat todella imeytyisivät suoraan niveleen. Pienemmät molekyylit imeytyvät isoja paremmin solukalvon läpi ja pystyvät paremmin hyödyntämään nivelkudoksia. Tästä syystä Cortaflex® sisältää glukosamiinin ja kondroitiinin pienempiä ja keskeisiä isolaatteja, jolloin teho on huomattavasti parempi.
Tuplasti tehokkaampi Cortaflex® HA Super Strenght Powder sopii vanhemmalle hevoselle tai jo nivelvaivoista kärsivälle hevoselle. "



Lore syö tällä hetkellä tuota vahvempaa valmistetta ikänsä ja nivelmuutosten vuoksi. Mutta yleiseen nivelten ylläpitoon sopii hyvin tuo tavallinen Cortaflex. Voi tutustua tuotteeseen täällä.

Nyt Horse & Rider lahjoittaa yhden cortaflex powder purkin jollekkin onnekkaalle lukijalle! :) Yhden Cortaflexin arvo on 119 euroa!! Kerro kommentissa hevosestasi (oli se sitten oma tai vuokrahevonen yms.) ja miksi sinä haluaisit saada kokeiluun tämän cortaflex valmisteen! Valitsemme sitten osallistujien joukosta voittajan joka saa tämän purkin itselleen! Osallistumisaikaa on 6.9 asti! Ilmoitamme voittajan sitten sen viikonlopun aikana :) 

Onnea kilpailuun! :) 



Vastauksia kysymyksiin 2.

maanantai 18. elokuuta 2014



Miten usein käytät ratsasessa raippaa tai/ja kannuksia?
- Käytän kannuksia lähestulkoon aina, joskus menen vaihtelunvuoksi ilman. Kouluraippaa käytän erittäin harvoin sillä Lore ei oikein siedä sitä, sitä tulee tosi pukkiherkkä sen kanssa. Esteillä on aina esteraippa matkassa. 


Millaista raippaa ja kannuksia yleensä käytät? 
- Esteillä ihan tavallista sääntöjen mukaista raippaa. Tai ei se kovin tavallinen ole, horzen glitteritaikasauvaksi sitä sanon ;D Kannuksia käytän koulussa ja esteillä 2cm katkaistuja ja maastoradalla vasarakannuksia.


Ootko koskaa menny Lorella ilman satulaa?
- Olen monestikkin, en vaan tee sitä kauhean usein sillä Lorella on niin kamala selkä istua, iso säkä ja korkea selkäranka. 


Oliko viimeisin tippumisesi pahin kaikista?
- Ei ollut, mutta yksi pahimmista. Vuonna 2009 tipuin ystäväni hevoselta vakavasti isosta katapulttipukista ja hevonen kirjaimellisesti polki päälleni, potkaisi selkään ja päähän niin että kypärään jäi hokinreijät.. Silläkään kertaa ei ihme kyllä luita murtunut, mutta vietin viikon sairaalassa seurannassa ja en kyennyt liikkumaan viikkoon. Lääkärit olivat suorastaan ihmeissään miten selvisin vain ruhjevammoilla. 


Millainen viikko treeni teillä on? (Maastot, esteet, koulu, vapaa päivä ym)
- Estevalmennuksia on kerran viikossa tai kahdessa. Sitten teen sen lisäksi kerta viikkoon puomi/kavaletti/jumppa treeniä. Talvikaudella valmentautuminen on viikottaista ja paljon intiivisempää, kisakaudella sitten tarpeen mukaan. Kouluvalmennuksissa pyrin käymään 1-2 kertaa viikkoon riippuen rahatilanteesta. Muina päivinä treenaan itse koulua tai maastoillaan. Lorella on kerran viikkoon kävelypäivä. Pyrin jaottelemaan eri lajien treenipäivät pitkin viikkoa, sillä esim. jos Lorella ratsastaa 3 päivää putkeen koulua, niin sillä palaa päreet kolmantena päivänä. Se kaipaa vaihtelua ja treenien monipuolisuutta jotta se on tyytyväinen.


Kun Lorella on vapaa onko se oikeasti vapaalla vai kävelytätkö ym sen?
- Nuorempana sillä saattoi olla ihan tarhailupäiviä, mutta tänä päivänä pyrin siihen että se kävelisi vapaapäivinään 20-40min. 


Irtohypytätkö Lorea koskaan?
- En juurikaan, ei siitä ole mitään hyötyä kokeneelle ja vanhalle hevoselle. Olen irtohypyttänyt sitä ehkä alle 5 kertaa 4 vuoden aikana. Se ei oikein tajua sitä hommaa eikä nauti siitä yhtä lailla kuin ratsastajan kanssa :)


Juoksutatko Lorea usein?
- En mitenkään systemaattisesti. Jos on joku syy miksi pitää juoksuttaa tai kiire niin sitten ehkä. Ja yleensä aina apuohjien kanssa jotta ylälinjaa ja selkää saadaan venymään. Esim. jos Lorella on ollut selkäjumeja niin sitten ehkä kausittain juoksutan sitä pari kertaa viikossa.


Kuka Lorea ratsastaa nyt kun olet saikulla?
- Lorea ratsasti sairaslomani aikana ystäväni ja vuokraaja. Homma toimi hyvin ja hevonen sekä ratsastajat olivat tyytyväisiä :)

Korkein hyppäämäsi este, kenellä?
- 150cm okseri, Lorella tietysti! 


Lempi jäätelö maku?
- Lakritsi tai vanhanjan suklaa.


Lempi alkoholi juoma?
- Margarita, long island, kossubattery.. onhan noita :) Jotkut valkoviinitkin on ruvennut maistumaan.


Millaisia satuloita Lorella on?
- Koulussa Pfiff Amaretto, ja esteillä vanha Prestige Paris D - kenttäsatula. 


3 hyvää ja huonoa asiaa loressa?
- Se on niin kiltti, rehellinen ja yritteliäs. Huonoja ehkä se että sillä on lyhyt kärsivällisyys kouluratsastuksessa, sillä on kamala selkä istua etten voi esim hypätä ilman satulaa ja hmm, joskus ärsyttää se että se voisi olla kisoissa varovaisempi rataesteillä. Se pudottaa todella helposti jos lähestyminen ja ratsastus ei ole perfect. Kotona se antaa virheitä paremmin anteeksi mutta kisossa puomi putoaa helpommin. Mutta en valita, ainakin se opettaa mua ratsastamaan rataesteitä vielä paremmin!


3 hyvää ja huonoa asiaa omassa ratsastuksessa/istunnassa ym?
- En osaa määritellä mitään tiettyjä hyviä piirteitä, mutta istuntani on yleisesti parantunut hurjasti Aira Toivolan ratsastuspilateksen myötä. Mutta kädet ovat edelleen murheenkryynini, ne elää omaa elämäänsä, varsinkin vasen nyrkki. Haluaisin osata vaikuttaa vieläkin enemmän istunnalla ja pitämään kevyemmän käden ja tuntuman! 


Poltatko/oletko koskaan polttanut tupakkaa?
- Ikävä kyllä olen. En nykyään polta vakituisesti enään.

Mitä alaa opiskelet/opiskelit?
- Audiovisuaalista viestintää.

Miten löysit Loren ja mihin ihastuit siinä?
- Ht.netin markkinoilta. Ihastuin sen rehellisyyteen ja innokkuuteen koeratsastuksessa. Se todella halusi hypätä eikä välittänyt vaikka olin pihalla kuin perunasäkki siellä selässä. 

Miten aloititte Loren kanssa "kenttäuran"? (Kävittekö paljon maastoestetreeneissä, missä debytoitte ekat kenttikset yms..)
- Käytiin harjoittelemassa ekaa kertaa maastoesteitä Ypäjällä ja Keravalla 2010 keväällä kun Lore tuli minulle. Ensimmäiset kenttäkisat mentiin Ypäjällä toukokuussa 2010 ja voitettiin harrasteluokka :) Ihana muisto ja olin niin onnellinen! Mutta yleisesti ottaen ollaan Loren kanssa treenattu paljon maastossa ja usein ihmiset aliarvioivat maastotreenin tarvetta. Toki minulla on ollut aina hyvä tilanne että minua lähellä on Keravan maastorata ja olen siellä käynyt aina Simo Leppäsen treenissä, mutta olen myös ajanut paljon Ypäjälle ja Niinisaloon treenaamaan. Alueluokkia voikin mennä ehkä harjottelematta jos hevonen on rohkea, mutta mitä vaativimpiin luokkiin nousee niin on todella tärkeää treenata teknisiä tehtäviä ja kääntymisiä ennen kisoja. Kisatilanne on kuitenkin AINA eri! 

Meidän ekat kenttäkisat ypäjällä! Ollaanko vähän muututtu? Lore on niin nuoren näköinen!

Mikä on sun lempiharjoitus, kun ratsastat sileällä? 
- Tykkään treenata laukkaa kaikista eniten. Vastalaukkakaarteita ja silmukoita, kokoamista, keskilaukkaa, avoja sulkuja. Nykyään tykkään myös ravityöskentelystä kun siellä pystyn jotenkuten istumaan (Loren ravi on jotain... hirveää.). Ei mulla ole mitään tiettyä lempitehtävää, mutta askellajien sisäisillä siirtymisillä ja kaikilla väistöillä avoilla suluilla saa hevosta hyvin kuulolle ja rehellisesti avuille. Jos nähä hommat toimii niin että hevonen on rennossa peräänannossa eikä jännity tehtäviä tehdessä niin asiat alkaa olemaan aika hyvällä mallilla :) 

Mitkä on sun lempivarusteet Lorella tai sulla itselläs?
- Tykkään mun estesatulasta kauheesti, ja itsellä ehkä lempparit on Vereduksen guarnieri saappaat :)

Mitkä on sun lempihevostarvikemerkkejä, ratsastajalle ja hevoselle?
- Ei mikään. En todellakaan ole varusteurheilija :D Ostan usein merkkivarusteita käytettynä, ja nyt olen saanut laadukkaita merkkivarusteita käyttöön Horse & Riderin sponsoroimana :) Joten en osaa nyt nimetä mitään tiettyä lempimerkkiä. 

Onko sulla oma vetoauto ja traileri, vai joudutko lainaamaan niitä aina joltain kisoihin/treeneihin mentäessä?
- Mun perheellä on asuntoauto ja pakettiauto, joten luonnollisesti saan lainata niitä kisareissuille. Pakulla vedän lyhyet reissut ja sitten jos yövytään jossain niin asuntoautolla. Oma traileri lyötyy, ikivanha böckmannin koppi. Ei mikän uusi ja hieno, mutta Lore tykkä siitä kovasti ja matkustaa siellä mielellään :)

Ruotsista lähdössä kohti laivaa ja kotia :)

Mitä mieltä olet ylipainoisista ratsastajista (erity. Kilpailevista). Finnderbyssäkin tuli valmentajan kanssa ihmeteltyä miten niin moni ratsastaja on vähän enemmän kuin vain tukeva ja silti kisaa täyttäpäätä?
- Hmm, en tiedä oliko tämä kysymys osoitettu nyt rivienvälistä suoraan minulle :D Minulla on ollut ajatuksissa kirjoittaa tästä aiheesta ihan omaa postausta, koska itsellänikin on kokemusta tämän aiheen kanssa painimisesta, monen kymmenen kilon laihduttamisesta ja myöskin siitä surullisen kuuluisasta jojoilusta. Mutta lyhyesti sanon että mielestäni tärkeintä on kehonhallinta. Ja luonnollisesti se on vaikeampaa jos ratsastajalla on huomattavasti ylipainoa, mutta on myös niitä jotka pystyvät ratsastamaan siististi ja hallitsemaan kehonsa vaikkei täytäkkään missinmittoja. Huomattavasti ylipainoisen ihmisen pitäisi mielestäni yrittää tehdä asialle jotain, hevosten vuoksi. Laihduttaminen ei ole helppoa, tiedän sen itsekkin. Mutta taannoin kun itse laihduin lyhyessä ajassa paljon niin se oli todella hieno tunne kun ratsastus ja kehonhallinta helpottui huomattavasti, joten siitä laihdutamisesta on hyötyä myös ratsastuksellisesti eikä vain ulkonäöllisesti. 

Kuinka monta hevosta sinulla on ollut?
- Jere, Lupu ja Lore :)

Elämäsi hevonen(lorea ei lasketa)?
- Ei tää oo reilua, Lore on mun elämäni hevonen!

Lempi valmentaja? 
- Kaikki mun valmentajat on mun lempivalmentajia! Marjo, Piia, Emppu, Aira... :)

Lempi kisapaikka?
- Ääk.. Kerava, Kangasala tai Lapinlahti. Lapinlahti on vaan niin hirveen kaukana eikä mulla koskaan oo menny siellä hyvin.. :D Mutta puitteet ovat hienot.

Lempi harjoitus esteillä?
- Kaikenlainen tekninen treenaaminen. 

Oletko koskaan mennyt kenelläkään hevosella piaffea, passagea, laukkapiruetteja tai laukan vaihtoja ykkösille? Kenellä? Haluaisitko?
- En ole, nuo ovat niin korkean koulun liikkeitä etten ole koskaan ratsastanut hevosella joka osaisi noita liikkeitä :) Mutta tottakai haluaisin, se olisi ihan mieletöntä! 

Oletko koskaan nähnyt tiiavoitto blogin Tiiaa livenä?
- En ole :) Ehkä me joskus törmätään.

Haluaisin 'alkaa kenttäratsastajaksi' joskus tulevaisuudessa, mitä kannattaa ottaa huomioon ja onko minulla enää minkäänlaisia mahdollisuuksia, kun olen lukiossa ekalla, ja olen ratsastanut vakituiseen vasta 4 vuotta...? 
- Tottakai sinulla on mahdollisuuksia!! Itsekkin aloitin vasta 10 vuotiaana ratsastuksen. Ikäluokkakilpailuihin tuskin enään kerkeät, mutta sittenhän sinulla on koko loppuikä harjoitella ja kilpailla! :) Kenttäratsastuksessa kannattaa muistaa aina turvallisuustekijät. Joten kannattaa panostaa estevalmentautumiseen ja kouluvalmennuksiin jotta taitotasosi on varmasti oikealla tasolla sitten kun olet valmis aloittamaan lajia :) Sitten kun aloitat lajin niin kannattaa hakeutua maastoestevalmennuksiin ennenkuin menee ekoihin kenttäkisoihin, sieltä saa tuntumaa, neuvoja ja vähän helpotusta jännitykseen ennen ekoja kilpailuja. Ja tottakai hevonenkin täytyy opettaa maastoesteille ja erillaisille tehtäville. Tärkein neuvo siis on, että hankkiudu ammattimaisten valmentajien ohjaukseen ja kuuntele heitä neuvoja :) 

Mikä on sun mielestä parasta kenttäratsastuksessa?
- Maastokoe tietenkin. Sitä ei voita mikään, kun pääset maaliin ja voit iloita siitä että pääsit maaliin ja ehjänä! Ja kaikenlisäksi jos olet tehnyt täydellisen maastosuorituksen hevosen kanssa ilman ongelmia niin se on upea tunne!!

Kiitoshetki onnistuneen tiukan tehtävän jälkeen :) 

Mitä harrastaisit jos et harrastaisi hevosia?

- Luultavasti tanssia.

Onko sulla tulevaisuudessa suunnitelmia minkälaisia, siis ratsastuksen lisäksi? esim. minkälaiseen perheen tahtosit, työn yms (:
ps. tsemppiä paranemiseen ja toivotaan että sut nähtäis satulassa taas pian!
- No mä olen vähän sellainen tuuliviiri ja annan elämän viedä. Eli en ole suunnittelut monta lasta haluaisin, minkälaista taloa tai koiraa.. En tiedä vieläkään mitä haluaisin tehdä työkseni, toivon että saan näihin kysymyksiin vastaukset ajan myötä :)

Opiskeletko?
- En enään.

Ootko töissä?
- Olen.

Onko lorella vuokraaja?
- On :)

Kuka rahottaa sun harrastuksen?
- Pääosin minä itse, vanhempani ja sitten sponsorit tukee varustehankinnoissa ja valmennuksissa :) 

Millä tallilla lore asuu?
- Norra Nybackan tallilla Keravalla.

Asutko kotona sun vanhempien kans vai omassa kämpässä?
- Kotona, koska elätän palkallani hevosta :D 

Kuinka pitkä matka sulla on tallille?
- 12km :)

Kun tiput pidätkö ohjista kiinni vai heitätkö irti?
- Riippuu tilanteesta. Yleensä jos lennän niin lennän niin vauhdilla ettei siinä kerkeä ohjista pitelemään :)

Monta satulahuopaa Lorella on?
-Ööm, olisko 15. Ennen niitä oli kamala läjä mutta päätin myydä sitten suurimman osan pois. Nyt on oikeestaan enään pari omaa ja muut on sponsori/edustushuopia :)

Voisitko tehdä Loren varustepostauksen? (Satulat, suitset, huovat, loimet, suojat, satulatarvikkeet, harjat, riimut naruineen, hoitotuotteet =kaikki.. vailla kuvien muodossa :) )

- Joo voinhan minä :) Kunhan saisin jostain revittyä jonkun vapaapäivän että kerkeisin kuvailla kaikki ja kirjoittaa! :D

Seurusteletko? Lähtisitkö treffeille?
- En enään. Riippuu kenen kanssa :D 

Missä asut?

- Keravalla

Poltatko?

- En vakituiseen. 


Saara minä Janette :) Veljet!

Millanen persoona olet?
- Hmm, aika värikäs ja voimakas persoona. Pyrin olemaan rehellinen ja luotettava ystävä. Nauran aika paljon ja pyrin pitämään positiivisen elämänasenteen yllä. Mutta jos minua loukataan epäreilusti niin en todellakaan niele sitä vaan pistän takaisin kovalla kädellä. Ja kyllä musta löytyy sitä tulisuutta ja äkkipikaisuutta, joskus tuomitsen liian helposti ihmisiä vaikken tietäisi heti kaikkia faktoja tapahtuneesta tai henkilöstä. Tätä piirrettä yritän itsessäni työstää.

Kauanko joudut toipumaan?

- Menihän siihen sellanen 2kk :)

Opiskeletko vai käytkö töissä? 
- Tällä hetkellä töissä, valmistuin keväällä.

Meneekö sun kaikki rahat hevosen kuluihin?

- Lähestulkoon kyllä.
 
Ostatko mieluummin (itsellesi) merkkivaatteita, laukkuja tms vai perus h&m, gt jne?

- Iha perus rättikaupoista, ei mulla oo "merkkikamoja" kun tallilla :D Ja nykyään ostan vaatteita paljon kirppiksiltä ja fb-kirppiksiltä.


Meinasitko julkaista sen onnettomuus videon? 
- Julkasen varmaan videon niin että leikkaan lopun pois.


Miten sä hoidat sun hiuksiasi? 
- Pesen 2-3 kertaa viikossa ja hoitoaine aina tietenkin kanssa. Aika usein jos kastelen hiukset suihkussa laitan niihin hoitoainetta koska mun tukka kuivuu tosi helposti. Sitten aina sillon tällöin syvähoitoja. Joskus suihkun jälkeen laitan latvoihin hiusöljyä. 


Onko perheenne varakas vai ns. normitasoa?
- Ihan keskituloinen perhe joka on tukenut minua parhaansa mukaan ja tinkinyt muista mukavuuksista ja ulkomaanmatkoista. Olen ikuisesti kiitollinen perheelleni :)


Onko sulla sisaruksia, jos on niin minkä ikäisiä?
- Isosisko, 28v :)

Mikä on sun suosikki tv sarja? Entä elokuva? 

- Game of thrones, Supernatural, The vampire diaries ja The Originals on nyt sellaisia joita seuraan :) Elokuvaa en osaa nimetä, niitä on liian monia. 
 
Kuka on sua eniten tukenut ratsastus harrastuksen aikana, kaikkien vastoinkäymisten yms aikoina? 

- Perheeni, läheiset ystäväni ja sponsorini. Ja olen saanut ihan hirveästi tukea kaikilta hevosihmisiltä ja tutuilta näinä vaikeina hetkinä :)



Iskä ja Lore 2011 :)