Etusivu           Roosa           Amorodio d'Acheronte           Colorado

Kiitos 2015, tervetuloa 2016!

torstai 31. joulukuuta 2015



Tänään on vuoden viimeinen päivä. Tämä vuosi on ollut hyvin erillainen edellisiin vuosiin verrattuna. Lore lähti taivaslaitumille 2014 syksyllä ja Dantte tuli paikkaamaan särkynyttä sydäntäni. Danten saapuminen mun huostaan heti Loren kuoleman jälkeen oli tosi tosi hyvä juttu. Sain jotain tekemistä ja vastuuta. Välillä ajatuksia johonkin muuhun kuin Loren poismenoon enkä jäänyt surun keskelle makaamaan. Danten lisäksi muutin tämän vuoden aikana pois kotoa omilleni ja ostin oman peltikotteron jolla pääsen kulkemaan pyhää kolminaisuuttani; töihin, tallille ja kotiin. Syksy on mennyt omillaan asuessa ja penniä venyttäessä, mutta ihan ok, olen silti tullut toimeen. Ei ole tarvinnut pelkällä puurolla elää sentään!

Vuosi Danten kanssa on ollut hyvin mielenkiintoinen. Tullessaan se oli ratsastettavuudeltaan hyvin raaka vaikka sillä oli kyllä kokemusta estekisoista. Käytännössä siinä toimi vain kaasu ja jarru, tosin jarrukin oli ajoittain vähän ruosteinen ;) Danten omistaja kävi ennen joulua ratsastamassa sillä ekaa kertaa sen jälkeen kun Dantte tuli minulle. Oli sydäntä lämmittävää kuulla omistajan suusta kuinka hevonen on muuttunut ja kehittynyt. Yhdessä muisteltiin ja naurettiin minkälainen kakara ja adhd se oli vuosi sitten. Danten kanssa olen saanut hurjasti kokemusta raa'an hevosen eteenpäin viemisestä ja olen oppinut panostamaan vielä enemmän ihan perusratsastukseen ja oppinut missä järjestyksessä ja miten voimatonta hevosta lähdetään rakentamaan kestäväksi urheiluhevoseksi. Niinkuin olette varmasti huomanneet, Dantte on todella kapea ja hoikka. Se on huono lihomaan ja ottamaan massaa itselleen. Keväällä saatiin sille vähän lihaa ympärille niin se kaikki vähäkin katosi loppukesästä laitumelle kun Dantte jäi sairaslomalle kinnerpattien oireillessa.



Meininkiä PM-kisoista Tanskassa. Kuvissa edustaa Johku Pohjonen ja Emmi Laasa, sori tytöt :'D


Mutta nyt syksyn aikana Danten kehitys on ollut pelkkää ylämäkeä, varsinkin kouluratsastuksen saralla. Se on pysynyt terveenä *koputan puuta* ja kehittynyt niin sanotusti oikealla tavalla. Se on saanut ratsastettavuuteen tasapainoa, suoruutta, voimaa ja lihaksia oikeisiin paikkoihin. Se ei enään näytä 3-vuotiaalta orivarsalta joka ei ole saanut ruokaa kuukauteen. Sille on jo kasvanut ylälinjaa ja jopa vähän pakaraakin siihen pikkuruiseen pyllyyn. Kouluratsastukseen sen on löytänyt tietynlaisen mielenrauhan. Se on kuin eri hevonen koulusatulan alla tyhjässä maneesissa kun estekamoissa esteiden keskellä. Kun mennään kouluvarusteissa maneesiin se on jo useimmiten (toki poikkeuspäiviä löytyy...) rento, focusoitunut ja kuuliainen. Verryttelyn ensimmäiset 10min se on vielä tyhjä ja vähän selätön. Sitten se rentoutuu, selkä nousee, takajalat aktivoituu, kaulaan tulee pituutta puolet lisää ja se hakeutuu tasaisen pehmeälle tuntumalle.

Dantte on oppinut syksyn aikana oikeaoppisen tuntuman ja kantamaan itseään oikeasti läpi ylälinjan. Enää ei riitä se että se taittaa kaulansa wc-ankkamuotoon ja heittelee etujalkoja korkealle. Se on nykyään niin tasapainoisempi että moni on sanonut ettei sitä tunnistaisi samaksi hevoseksi mitä se oli keväällä. Kaikenkaikkiaan tällä hetkellä se antaa ratsastaa itseään ja mun korjata sen vinouksia ja heikkouksia. Se ei enään hermostu ja heitä läskiksi koko hommaa ja kiehu yli. Korkeintaan jännittyy mutta todella nopeasti myös rauhoittuu.

Olen niin innoissani Danten kehityksestä ja siitä mitä siitä voi tulla jos kaikki menee hyvin ja se pysyy terveenä. Myös kotivalmentajani ja Piia Pantsu ovat positiivisesti yllättyneitä sen kehityksestä, varsinkin tämän syksyn aikana. Ystäväni Terhi Lehtimäki on käynyt myös ratsastamassa Danttea pariin kertaan. Ekan kerran hän kävi lokakuussa ja nyt joulun jälkeen hän kävi uudelleen. Terhi kehui myös Danten kehittymistä ja voimaantumista, oikeilla raiteilla kuulemma ollaan! Nyt täytyy vaan toivoa että kehitys jatkuu ja molemmat pysytään terveinä. Tosin kokemuksesta tiedän että kyllä se takapakki sieltä tulee, ennemmin tai myöhemmin. ;) Videoita ei juurikaan ole kouluratsastuksen osalta tältä syksyltä koska ketään ei juuri kiinnosta tulla kuvaamaan koulutreenejä. Täytyy yrittää nakittaa joku kuvaamaan.



Sitten päästäänkin siihen miksi olen niin innoissani ensi vuodesta. Nyt uskallan asiasta julkisesti kirjoittaa kun kaikki on jo varmaa. Muutan 2 viikon päästä Etelä-Ruotsiin. Menen Anna Hässön myyntitallille treenaamaan ja töihin! :) Eikä paluusta ole tietoa. Mukaan lähtee myös Dantte ja poikaystäväni. Asia on ollut tiedossa jo syksystä lähtien mutta olen pysynyt asiasta hiljaa koska skeptikkona tiesin että aina voi jotain käydä ja homma peruuntua. Aktiivisemmat seuraajani ehkä muistavatkin Ruotsin matkani syyskuussa. Lähdin Ruotsiin tutustumaan Annan myyntitallille ja sopimaan asioista. Pääsin ratsastamaan muutamilla Annan hevosilla ja näkemään tallin toimintaa. Loppuviikko oltiinkin Pohjoismaiden mestaruuksissa Tanskassa missä myös Anna oli kilpailemassa.

Nyt lähtöön on enää 2 viikkoa, tänään irtisanouduin töistä. Olo on haikea kun moni ystävä on surullinen, mutta samalla onnellinen puolestani kun lähden. Myös omat valmennettavani sanoivat, että kuka heille tulee nyt estetunteja pitämään kun minä lähden. Haikeasta olosta huolimatta samalla tuntuu kuin hartioilta olisi tippunut iso kasa painolastia. Olen pitkään unelmoinut ja halunnut lähteä ulkomaille ratsastamaan. Miettinyt että tulen aina katumaan jos koskaan en lähde kokeilemaan siipiäni. Nyt kun tämä mahdollisuus tuli syksyllä täysin puun takaa en hetkeäkään miettinyt että otanko tarjouksen vastaan.


Kuvia aikaisen aamutreeneistä hiekkarannalla, oli niin siistiä!


Kuinka kauan sitten olen siellä? En tiedä, enkä aijo päättää mitään paluuajankohtaa. Piia sanoi mulle kun viimeksi nähtiin ja puhuttiin Ruotsiin lähdöstäni, että älä suunnittele takaisin tulemista. Anna elämän virran viedä. Piia oli iloinen että pääsen "pois Suomesta" kokeilemaan siipiäni maailmalla. Itselleni ajattelin asettaa 6kk rajan. Puoli vuotta on yleensä se aika kotiutumiselle ja uusiin asioihin tottumiselle. Sitä ennen en haluaisi tulla kotiin. Elämä tulee olemaan mulle varmasti hyvin rankkaa siellä koska en ensinnäkään osaa Ruotsia sanaakaan. Englanti on hyvä ja pärjään sillä työtehtävissä, mutta on sanomattakin selvää että 90% keskusteluista siellä käydään Ruotsiksi, enkä luultavasti tule ymmärtämään niistä mitään moneen kuukauteen. Joten en mielellään haluaisi tulla heti maitojunalla takaisin, mutta koskaan ei voi tietää mitä käy. Olen kuitenkin iloinen että pääsen edes lähtemään ja sain tämän tilaisuuden.

Olen superkiitollinen siitä että saan Danten mukaan sinne. Olen iloinen että Danten omistaja on tyytyväinen siihen mitä sen kanssa olen saanut aikaan ja tahtoo että Dantte jää minun käyttööni. On kiva saada mukaan henkilökohtainen hevonen joka pysyy käytössäni ja jonka kanssa voi tehdä pitkän ajan tavotteita. Danten kanssa on tietenkin ajatus mennä alkukausi CNC105 luokkia ja sitten siitä siirtyä CNC* luokkiin jos kaikki menee hyvin. Ruotsissa on onneksi enemmän eritasoisia kilpailuja, niin että siellä on paljon helpompaa kouluttaa hevosta eteenpäin tavoitteellisemmin.

Olen kiitollinen. Minulla on ollut hyvä vuosi vaikka Danten kanssa ei kenttäkisoja niin paljon päästy menemään kun oli ajatus. Mutta terveysasioille ei voi mitään ja meillä ei ole Danten kanssa kiire mihinkään. Minulla on asiat hyvin. Käyttööni on annettu hieno ja potentiaalinen hevonen, minulla on rakastava poikaystävä ja perhe. Paljon ihania ja tukea antavia ystäviä ympärillä. Valmentajia jotka uskoo muhun ja kannustaa eteenpäin. Sponsoreita jotka tukee. Mitä minä voisin enempää tarvita? No rahaa ehkä, mutta raha ei takaa onnea. Olen aina ajatellut että en halua että raha on este etenemiselleni ratsastuksessa. Raha toki helpottaa paljon mutta olen aina halunnut näyttää kaikille että pystyy sitä pääsemään eteenpäin kovalla työllä ja uskomalla unelmiinsa. Toki se vaatii paljon enemmän työtä ja uhrauksia mutta se ei ole mahdotonta.

Haluan toivottaa kaikille hyvää uutta vuotta 2016! 
Muistakaa mitkä asiat ja ketkä tekivät teidän vuodesta hyvän :)


"Aikamoista akrobatiaa"

tiistai 22. joulukuuta 2015

... sanoi Piia viime perjantain estevalmennuksessa.


Ihana Dantte ennen tunnin alkua :)


Meillä oli tosiaan 18.12. perjantaina taas Piia Pantsun valmennus meidän kotimaneesissa. Tällä kertaa menin vain Danten kanssa. Myös Danten omistaja Emppu pääsi vihdoin paikanpäälle seuraamaan meidän treenejä :)

Dantte oli todella jännittynyt ja villillä tuulella. Jo alkuraveista lähtien se juoksi pää kolmantena jalkana ja sain kokoajan hidastaa sitä. Laukassa verryteltiin puomeilla ja sitten otettiin yksittäisille esteille pitkillä sivuilla. Aina esteen jälkeen meidän piti laukata maneesin päätyyn ja tehdä täyskäännös kohti nurkkaa puomin yli. Tämä oli aika vaikeaa Dantelle joten sain jäädä hetkeksi yksikseen tekemään volttikahdeksikkoa puomeilla. Dantte teki 2 ekaa puomia ihan hyvin, sitten se kuumui ja hermostui ja takajalat olivat kokoajan solmussa. Sitten taas kun tuli muutama hyvä suoritus niin lopetettiin siihen. 

Sitten hypättiin yksi rata pienenpänä ja sitten isompana. Toisella rundilla Dantella nousi kierrokset liian korkeaksi ja en saanut käännettyä sitä sarjalle kun se juoksi ulkoapuja päin. Sen jälkeen se veti aikamoista siksakkia että siinä sai kyllä 100% keskittyä että pysyy Danten menossa mukana. Uusilla lähestymisillä saatiin sarjakin onnistumaan ilman päin juoksemista. Lopuksi Piia käski minun laukata isoa laukkaa ympäri maneesia kevyessä istunnassa ajatellen maastoesteitä. Sitten sain käskyn tulla pitkän lähestymisen okserille jota oltiin nostettu n. 120cm korkuiseksi. Hyppy sujui ihan hyvin ja Piia käski tulla uudelleen samalla tavalla isoa laukkaa niinkuin maastoesteelle. Tällä kertaa este oli jo aika iso, varmaan 135cm. Sadasosasekunnin ajan kauhistuin että hui hel*etti kun on iso mutta päätin luottaa dantteen ja painelin kohti. Hyppy onnistui tosi hyvin ja lopetettiin siihen. Huomattiin myös että kun estekorkeus nousee niin Dantte lopettaa pukittelun ja tulee paljon kuuliaisemmaksi. Heti kun sen täytyy keskittyä ja ponnistaa oikeasti ei sillä ole enään aikaa sekoiluun.

Vaikka alku oli vaikea ja Dantte oli aika villillä tuulella jäi valmennuksesta hyvä fiilis. Loppua kohden se rauhottui ja rupesi tekemään parempia hyppyjä. Joten koko tunti ei mennyt ihan sekoiluksi. Piia totesi valmennuksen aikana että aikamoista akrobatiaa! Myös äitini oli pitkästä aikaa katsomassa valmennusta sydän syrjällään peläten joka kerta kun Dantte pukitti että koska tipahdan alas. Piian kanssa juteltiin tosta Danten tavasta potkia. Piia sano että hänelläkin ollut samanlaisia hevosia ja yleensä se tapa on aika vaikea murtaa pois. Se voi olla lähtösin jostain ongelmista selässä ja vaikka ongelma oltaisiin saatu hoidettua ja se olisi "vanha" niin hevosen jännittyessä se tapa tulee esiin vaikka selkää olisi hoidettu. Joillakin pukittelu rauhoittuu iän myötä ja joillakin se pysyy aina. Piia sanoi että mun täytyy vaan oppia elämään ja ratsastamaan sen mukaan. Mahdollissimman vähän painetta hevoseen.




Piian valmennusta edeltävällä viikolla 9.12. keskiviikkona käytiin treenaamassa Riders Innin maneesissa. Marjo tuli pitämään meille sinne estetunnin. Oli kyllä ihanaa päästä hyppäämään isoon maneesiin hyvälle pohjalle ja ennen kaikkea rataa! Dantte oli tällä kertaa paljon rauhallisempi kuin piian valmennuksessa. Sain kyllä taas huomata ettei ratatreeniä ole tullut tehtyä hetkeen. Välillä otin eri suhteutetuille linjoille yhden askeleen liikaa tai kadotin rytmin, saatoin laukata reippaasti 3 eteen ja sitten ratsastaa taakse kaksi. Toki tämä hakeminen johtui myös siitä, että Dantte oli paljon paljon kuuliaisempi pidätteille! Se tuleekin nykyään todella herkästi takaisin joten siksi jäin helposti ratsastamaan liikaa takaperin kun olin tottunut vanhaan Dantteen. Dantte lähti hyvin myös aina pohkeesta eteen kun tarve vaati, eli kaasu ja jarru toimivat kivasti! 

Kaarteet aiheuttivat myös tällä kertaa ongelmia, varsinkin jos jouduin tekemään muutoksia jollain linjalla niin heti esteen jälkeen sain kyllä protestia heti siitä Dantelta pukkien merkeissä. Suhteutettu linja pitäisi ratsastaa niin siististi samassa rytmissä että jätkä ei suutu. Ei kai siinä, ihan reilu peli jos vaadin Dantelta tarkkuutta ja kuuliaisuutta niin Dantella on oikeus vaatia sitä myös minulta, hah! :D Koulutamme siis toisiamme! Kokonaisuudessaan valmennus meni kuitenkin hyvin ja saatiin hyvin korjattua mun virheitä ja lopputunnista jo pääsin vähän sisään siihen miten Dantte nyt toimii kun se ei olekkaan enään vahva!  Marjokin oli tosi tyytyväinen meihin, naurettiin ja muisteltiin kuinka villi Dantte oli vielä viime talvena ja kuinka paljon hevonen on rauhoittunut ja muuttunut menneen vuoden aikana, vaikka pylly välillä vielä lentääkin :)





Tällä hetkellä ollaan ajamassa pohjoiseen poikaystäväni kanssa. Mennään viettämään joulua 90-vuotiaan mummini luokse. Ihanaa päästä maalle jouluksi ja saada valkoinen joulu <3


Dantte viimejouluna, silloin oli luta Etelä-suomessakin.


Hyvää ja rauhallista joulua kaikille blogin lukijoille! :) 
Joulun jälkeen mulla onkin teille aika isoja uutisia ja muutoksia! 


Nähdään huomenna Tampereella!

perjantai 11. joulukuuta 2015

Lauantaina suunnataan kohti Tamperetta! Siellä on Playsson.netin järjestämä Blogiexpo - tapahtuma. Minut löytää sieltä Kisamatkalla- standilta Senni Vilanderin kanssa hengailemasta. Tulkaa paikan päälle ja morjenstamaan meitä, meidän kanssa voi tulla juttelemaan kenttäratsastuksesta ja ihan mistä tahansa! :) 

Kisamatkalla arpoo myös yhden Gopro paketin osallistujien kesken. Pakettiin sisältyy kamera, kypärähihna ja muistikortti (arvo n. 200e). Joten siinä on jo hyvä syy ilmaantua paikalle! Playsson.netin kautta löydät lisää tietoa tapahtumasta! En voi linkittää tähän sillä päivitän puhelimella. Linkki Playsson.nettiin löytyy tuosta oikealta sivupalkista.


 
Innolla jään odottamaan lauantaita, nähdään Tampereella! 
 

28.11. Aira Toivolan istuntaklinikka & asiaa kevyestä istunnasta.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Postauksen kuvat (c) Anna Weckman, kiitos!

Viikko sitten sunnuntaina 28.11. olimme Danten kanssa Aulangon ratsastuskeskuksessa Aira Toivolan istuntaklinikalla. Tapahtuman järjesti blogiportaalimme Playsson.net. Ohjelma alkoi jo klo 9 aikaan aamulla, mutta meidän vuoro oli vasta klo 11. Pääsimme kuitenkin ajoissa paikalle ja kerkesimme värjötellä viileässä katsomossa tovin poikaystäväni kanssa kunnes saimme lähteä laittamaan Danttea kuntoon. Tähän väliin on pakko sanoa että kylläpäs Aulangon ratsastuskeskuksen uusi maneesi ja talli oli hieno! Oli todella kivat puitteet ratsastaa ja hyvä kokemus Dantelle kun sillä on tapana jännittyä uusissa paikoissa.

Tulimme maneesiin noin 15minuuttia ennen minun ja Sennin ryhmän alkua. Maneesin päätyyn oli rajattu pieni alue missä saatiin vähän verrytellä itsekseen. Dantte oli kovin pörheänä, se porhelsi ilmavaa showravia kaula kuin wc-ankalla. Koitin siinä saada tahtia vähän rauhallisemmaksi ja kaulaa rentoutumaan. Vaikka Dantte oli jännittynyt se oli silti tosi hyvä ja kuuliainen ratsastaa. Ei yhtään ollut sellaista tunnetta että se juoksisi alta tai avuilta pois, mikä oli tosi kiva juttu!

Pian päästiinkin sitten kiertämään koko maneesia ja Aira esitteli meidät yleisölle. Dantte taas innostui vetämään showravia pitkin maneesia kunnes sain sen etujalat pikkuhiljaa taas hallintaan. Se on niin sympaattinen kun uusissa paikoissa se haluaa olla näyttävä ja ryhdikäs! Ihan kuin se ajattelisi "katsokaa kuinka hieno olen, osaan ojennella etujalkojani todella korkealle!" :') No, ei Dantte saanut kauaa esittää showmiestä kun jouduttiin molemmat hommiin.

Ensiksi työstettiin istuntaa ihan kevyessä ravissa uraa seuraten ja tehden voltteja. Danttea koitettiin saada rentoutumaan ja pidemmälle kaulalle sieltä kerältä minne se aina sukeltaa turhan helposti. Näytettiin yleisölle esimerkkiä mitä tapahtuu kun menen mun vanhaan takanojaiseen ja terävään kevennykseen. Dantte lähtee samantien juoksemaan alta jännittyneenä ja yhteys siihen niin sanotusti katkeaa. Heti kun taas sain istuntani Airan ohjeiden mukaan Dantte rentoutui selkeästi ja jäi istuntani alle odottamaan.



Sitten ruvettiin harjoittelemaan ravissa kevyttä istuntaa. Se oli kyllä tosi rankkaa, mutta itse vähän hullunkiilto silmissä nautin siitä poltteesta koko kropassa. Yllätyin kuinka hienosti ja rennosti Dantte osasi olla vaikka olin kevyessä istunnassa ravissa. Ei lähtenyt alta vaan pysyi siinä, mun kanssa. Ravin jälkeen harjoiteltiin kevyttä istuntaa vielä laukassa. Treenin aikana huomattiin myös kuinka paljon mun kevyt istunta vaikuttaa Dantteen. Heti kun menin mun "vanhaan" asentoon niin Dantte jännitti koko ylälinjan ja selän pyrkien altani pois. Sitten kun taas kytkin keskivartalon lihakset, kyljet ja avasin lonkat ja toin rintakehän eteen niin Dantte rauhoittui sekunnissa. Taas se oli tyytyväinen ja rauhallinen kun minä kannoin itseni omilla lihaksillani enkä vain keikkunut jalkojen päällä jalustimilla. Ihan järkyttävän suuri ero ja vaikutus hevoseen. Klinikka oli tosi antoisa ja sain hyvät eväät taas kotiharjoitteluun. Kevyt istunta kannattaa työstää kuntoon talven ja alkukevään aikana.

 Sillä mikään ei ole ikävämpää kuin se ettei ratsastajalla ole voimaa ja kuntoa pysyä siellä hyvässä tasapainoisessa kevyessä istunnassa sen maastokokeen ajan. Miten voit sitten keskittyä tehtävien ratsastamiseen jos kaikki voimat ja ajatukset menee siihen ettei jaksa olla irti satulasta. Liian paljon 2-tason tai jopa 3-tason luokissa näkee sitä että istutaan siellä satulassa koko radan ajan tai puoliksi takapuoli paukkuu satulan takakaareen kun jalat ja keskivartalo ei jaksa kantaa. Se on ratsastajan tehtävä olla niin hyvässä kunnossa kun tarve vaatii jotta hevonen voi suorittaa oman osuutensa parhaalla mahdollisella tavalla!

Tässä kumarruin kiittämään ja kannustamaan Lorea onnistuneen tehtävän jälkeen.
      Nordic Baltic Championships 2014 (c) Emmi Eskelinen

Kun kevyen istunnan harjoittelun aloittaa, se on alkuun aina todella rankkaa. Toki se on ihmiskohtaista, joillekkin se voi olla luonnostaan helppoa ja taas toisille vaikeampaa. Vaatii luonteen lujuutta että jaksat pysyä siellä ylhäällä vaikka jalkoja kuinka polttaisi, koska se polte menee ohi. Kun pääset sen tietyn rajan yli niin sitten se kevyen istunnan harjoittelu on puolet helpompaa. Se polte pitää vaan kestää vaikka hammasta purren. Itse aikoinaan kun aloitin kunnolla kevyen istunnan treenaamisen asetin aikatavoitteita. Ensin 2min laukkaa kevyessä istunnassa, sitten käyntiä välissä ja jalkojen pyörittelyä. Sitten taas 3 minuuttia, 4 minuuttia... Ja sitten vaan päivä päivältä nostat sitä ajan määrää. Jossain vaiheessa huomaat että voisit olla siellä kevyessä istunnassa vaikka loputtomiin. Mun jalkojen kestävyys on ihan hyvä tällä hetkellä, mutta oikeaoppisesti kevyeeseen istuntaan tarvitaan kaikista eniten niitä kuuluisia keskivartalonlihaksia.

Oli oikeasti tosi rankkaa olla siellä kevyessä istunnassa "oikein" niin että Danttekin oli tyytyväinen. Joudun todella tehdä tämän talven hommia jotta kykenen säilyttämään saman asennon kesällä maastoradoilla ja samalla keskittyen esteiden ratsastamiseen. Mitä korkeammalle mennään niin sitä tarkemmaksi asiat menee. Ei enää riitä se että jaksat seistä jalustimilla. Sun pitää löytää koko vartalon balanssi. Katsokaa vaikka Michael Jungin kevyttä istuntaa. Se on ihan järjetön!



Tässä videossa näkyy pitkälle että tällä äijällä on vatsalihakset mukana kevyessä istunnassa! 


Jätkä ei hievahdakkaan ja vaikka hevonen kompuroisi, horjuisi tai ottaisi epätasapainoisen hypyn niin ratsastajan tasapaino ei järky. Siinä on mun tavoite, että joku päivä pystyisin olemaan sielä selässä hievahtamatta vaikka mitä tapahtuisi. Tosin Michean Jung on alien, joten hänen kevyeeseen istuntaan tulen tuskin koskaan pääsemään, heh ;) Ja ehkä sen verran pitää vielä puolustautua, että kun mulla on pituutta melkein 180cm joten tasapainon säilyttäminen on mulle paljon vaikeampaa kun 160cm ratsastajalle. Varsinkin Danten kyydissä kun se on niin kapea.  Mutta ei silti mahdotonta! Pitää olla tavoitteita!

Tässä jonkin sortin videota klinikasta, mitä poikaystäväni kykeni kuvaamaan palelemisen oheella :D




Keskiviikkona mennään hyppäämään Riders Innin maneesiin! En malta odottaa!

Takaisin estetreeniin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Viime postauksen Piia Pantsun valmennuksen jälkeen ollaan Danten kanssa pidetty estevalmennustaukoa. Olen panostanut rahani kouluvalmentautumiseen ja hypännyt itsekseni sitten kertaviikkoon pieniä esteitä ja puomeja. Kun Dantella löytyi ne kinnerpatit kesällä niin haluan vähän säästellä sitä, enkä näe syytä treenata isoilla korkeuksilla nyt kun ensi kisakauteen on vielä aikaa. Itsekseni hypätessä olen ottanut työnalle opettaa Dantelle sen, että esteen jälkeen täytyy heti olla kuulolla.

Tähän asti olen antanut sen vähän "viedä" minua läpi kaarteiden suu kovana koska niin se on pysynyt suht tyytyväisenä ja tasaisena ilman ylimääräisiä kierroksia. Mutta jos ajatellaan että ensi kaudella pitäisi päästä sinne 120cm luokkiin ja 1* kenttäkisoihin, pitää kontrolli ja yhteistyö olla kunnossa. 120cm radalla pitää pystyä jo vaikuttamaan hevoseen pehmeästi ilman että hevonen protestoi koska se on niin innoissaan että haluaisi vaan mennä täysiä kohti seuraavia keppejä.

No, nytkun sitten Dantte tulee pidätteistä läpi esteiden jälkeen niin se prostestoi kontrollia pukittelemalla. Toki ainahan se on pukitellut jos sitä hidastaa hypätessä. Mutta säännöllisessä valmennus- ja kisarytmissä ne pukit ovat jääneet aika vähälle. Nyt kun on ollut taukoa isommista esteistä ja kunnon treenistä niin pylly tuntuu lentävän tiuhaan kun kättä vastenkaan ei voi enään juosta :') Dantte ei siis malta pysyä nahoissaan, kirjaimellisesti.

Tänään oli siis todella tapahtumarikas eka valmennus 1,5kk tauon jälkeen. Alkuverkka meni ihan ok mutta sitten kun ruvettiin hyppäämään puomi-kavaletti-puomi yhdistelmää pääty-ympyrällä, osottautui se vaikeaksi vasempaan suuntaan. Dantte painoi aina ensimmäisen puomin jälkeen täysin vasenta pohjetta päin ja hyppäsi kirjaimellisesti ihan yhdistelmän sisäreunaan. Siinä kun sitten yritin jumpata kylkeä ja saada sisäpohjetta läpi se protestoi sitä ristilaukalla ja potkuilla. Voi olla että se oli vähän jumissa, ja ehkä olikin, mutta paljon me kyllä saatiin tehtyä töitä että saatiin hevonen avuille ja rauhoittumaan. Valmennusvideosta tuli tosi pitkä vaikka yritin ediotoida näistä pääty-ympyröistä aina alkupätkät ja sitten onnistuneet loppupätkät. Oikeasti niitä pääty-ympyröitä tuli ratsastettua 10x enemmän että saatiin asiat läpi :D

Loppua kohden meno rupesi tuntumaan jo ihan miellyttävältä ja Danttekin malttoi keskittyä itse asiaan eikä kumipalloiluun. Lopputunnista kun hypättiin vähän isompaa niin mokasin yhden lähestymisen pystylle. Valuin ulos kaarteesta ja mitään etäisyyttä esteelle ei ollut. Dantte oli onneksi fiksu eikä lähtenyt hyppäämään läpi vaan loikkasi oikealle. Melkein tipahdin tässä yhteydessä sillä kumiohjat olivat ihan kuin öljytyt kun Dantte oli hikoillut. Ohjat suorastaan liukuivat nyrkeistäni ja meinasin tipahtaa selälleni maahan mutta sain kun sainkin tasapainon haltuun ja pysyin kyydissä :D Hah! Vielä ei mennyt "tippumisneitsyys" Danten kanssa. Kyydissä ollaan pysytty jo vuosi. Nyt kuitenkin kun sanon näin niin tipahdan huomenna *kopkopkop*.

Eipä siinä kummempia. Mun mielestä loppujen lopuksi valmennus oli onnistunut sillä pitkän työstämisen jälkeen Danten ratsastettavuus tuli hyväksi ja pehmeäksi. Vaikka mäkin mokailin pari kertaa niin osasin ottaa ne huumorilla. Joskus vuosia sitten olisin ajatellut että koko tunti meni päin peetä koska mokailin niin paljon. Olisin angstannut ainakin viikon ja katsonut videot 100 kertaa tuijottaen virheitäni. Nyt osaan ajatella että hups keikkaa virheitä sattuu ja eikun uudestaan! Vahinkoja sattuu paremmissakin piireissä, joten niistä on turha ottaa liikaa paineita, niinkun joskus otin. Ensi viikolla meidän olisi tarkoitus mennä hyppäämään Riders Innin maneesiin Marjon tunnille. En malta odottaa! Saa nähdä rauhoittuiko Dantte vähän tästä valmennuksesta vai onko menohaluja vielä yhtä paljon viikon päästä ;) Tätä ne hyppytauot teettää..




Jos verkka ja ympyräralli ei kiinnosta, hyppääminen alkaa kohdasta 4:20 -> :)